Lentoon!

Lentomatka alkoi yhden tärkeän esineen unohduksella, mutta onneksi paperit olivat mukana. Ennen checkiniä oli jo ensimmäinen turvatarkastus, jossa katsottiin oleskeluluvat ja kyseltiin laukkujen sisällöstä ja pakkaamisesta. Lisäksi virkailijoita rauhoitti tieto siitä, että olimme koko ajan pitäneet laukkujamme silmällä. Kuulemma uusin terroristien villitys on sujauttaa laukkuun pommi tai antaa lahja/esine, jonka sisällä on pommi. Kovimman sykkeen sitten bussiin juoksun sain, kun visan lisäksi pyydettiin näyttämään I-20 paperi. Olin jo ehtinyt selata ja antaa virkailijalle aivan kaikki aiheeseen liittyvät paperit, kun suurlähetystön lähettämä kuori, jossa passini palautettiin visaleimalla varustettuna takaisin minulle, osui virkailijan silmään. Onneksi hän kysyi, että oliko kirje suurlähetyksestä ja sanoi paperin todennäköisesti olevan siellä. Pingo!

Tänään siis opin, että visan+passin lisäksi minun on kannettava aina mukanani paperia, jossa näkyy tarkat tiedot lukukaudestani -eli I-20 tai F-2. Kampuksella siis minulla on oltava edellä mainitut ja myös opiskelijakortti aina mukana. Onneksi tuo kuori suurlähetyksestä toiminee hyvin oleskelulupa-asioille ja lompakko uudelle opiskelijakortille.

Matkalla portille ei myöskään säästytty tapahtumilta. Lentokenttä oli täynnä kesän alennusmyyntejä! Äidin takia (anteeksi äiti, mut kun sinä siitä liikkeestä kiinnostuit) jäimme hieman pidemmäksi aikaan erääseen alennusten peittämään houkutusten vaatekauppaan, josta löysin pienen kokoelman Your Face:in vaatteita ja asusteita. Yritin vastustaa kiusausta. (Kyseinen merkki on mielestäni sopivan asiallinen ja kaiken lisäksi suomalainen- vaikkeivät ainakaan laukut kestä kunnollista kirjalatausta!) Mutta sitten silmiini osui sirohko laukku, jonne rakas iPadini mahtui vaivatta. Nähtyäni alennuslipun(30%), tiesin, että kaupat tuli! Sitä en tiennyt, että äiti päätti ottaa vastuun houkuttelustaan tuohon pahuksen alennusparatiisiin ja maksaa laukkuni (kiitos äidille, kenties ainoalle jatkuvasti kaikkia tekstejäni lukeavalle kestofanille, joka ei ikinä usko tekstini menevän yli ja ohi aiheen - ainakaan enää). Jeejee, äidit ovat tosi kivoja! Välillä ;D

Oleskeluluvan hakeminen ei muuten ollutkaan niin vaikeaa kuin odotin. Ehkä siksi että odotin kaikkia mahdollisia ongelmia. Ainut sekaannus tapahtui erillisen haastattelumaksun kanssa. Seurasin aluksi Stanfordin tarjoamia ohjeita järjestyksessä. Otin pykälän kerrallaan eikä se lopulta tuntunutkaan isolta hommalta. Onnekseni olin ajoissa. Stanfordiin lähetin pankista saamani todistuksen rahoituksen riittävyydestä, jonka pankki teki velottaen siitä suhteellisen paljon. Unohdin pyytää kaksi kappaletta (toinen suurlähetystöön), mutta onneksi toinen todistus ei maksanut lisää. Oleskelulupahaastattelussa vaadittiin toinen alkuperäinen yksilö. Täyttelin myös joitakin lomakkeita, joiden pohjalta Stanford Summer Session teki minulle tuon I-20:n. tästä lystistä maksoin muistaakseni 75$. Hakemusmaksu opiskelijaksi kesäksi oli puolestaan 25$ (jollen pahasti muista väärin..). Oleskeluluvan käsittelystä maksoin Yhdysvalloille $$ lisää ja samoin haastattelusta jonkun sata dollaria tai enemmän.. Haastattelu kesti korkeintaan 5 minuuttia. Paperit veivät sen sijaan sitä ennen joitain parisenkymmentä minuuttia. Odotushuoneessa oli muuten hyvää seuraa (erittäin mielenkiintoista porukkaan tohtorikoulutettavan vaimosta aina merimiehiin) ja hyviä lehtiä (monta Economistia oli tarjolla! Valitettavasti aikaa nauttia näistä oli liian vähän). Hassuna tyttönä olin unohtanut ostaa postimerkin ja kirjekuoren, jolla passini visalla palautettaisiin. Onneksi ne sai lähettää suurlähetystöön postitse. Asiat järjestyvät, minulla oli itseasiassa montakin pientä kommervenkkiä, mutta asia kerrallaan hoitamalla asia on pihvi.

Mutta kevyempiin asioihin! Ensimmäisen vaihtopaikan (Chicago) lähestyessä jännitti tullitarkastus. Äiti, joka ehdottomasti halusi mukaan, oli pakannut myös elintarvikkeita. Kuten hedelmiä ja voileipiä. Valitettavasti tullia kiinnostaa eläinperäiset tuotteet (leikkele leivässä ja leikkelepaketti ruumassa) ja muun muassa hedelmät, joten piti syödä kaikki :3 - vaihtokohteessa aika kului jonossa oleskeluluvan tarkistukseen, vessan epäsiisteyden ihmettelyyn, jonka jälkeen etsittiin laukut, jotka vietiin taas erikseen seuraavalle lennolle kovassa ihmispaljoudessa. Siitä suunnistimme terminaaliin 3, junakyydillä kuten Frankfurtissa. Jonossa turvatarkastukseen (taas).  Vaikka jännitin kovasti visan esittämistä ja odotin kovaa kuulustelua suunnitelmistani, oleskeluluvan (visa) tarkastus oli Chicagon paras juttu! Sain selittää mukavia ja fiilistellä ihan vapaasti siitä, miten mahtavaa on päästä Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Näin leppyi tuo aikaisemmille asiakkaille hieman tyly virkailija. En selvästi ollut vaaraksi kenellekään, koska tämä kaikki oli&on "dream come true", kuten sanotaan. Voin kuvitella sanoneeni sen silmät säihkyen, koska todella tarkoitan sitä.

Seuraava lento alkoi jo käymään entistäkin tylsemmäksi, kun kävin läpi samat viihdykkeeni, joita olin käsitellyt jo 8,5 h edellisellä lennolla. Onneksi tekstinkirjoittaminen on monipuolista touhua eikä toista itseään (oikolukua ei lasketa). Tämä teksti syntyi siis lentokoneessa iPadillä hitaasti nikuttaen, jolloin sain hyvin aikaa kulumaan;) Toivottavasti pidit tai löysit jotain hyödyllistä tietoa omalle USAn matkallesi. (Pahoittelen kirjoitusvirheitä, syytän yli vuorokauden valveillaoloa.)

Comments

Popular posts from this blog

10 Danish Things

Autumn Miracle in Aarhus, Denmark

One More Writing Class - This Time @Aarhus BSS