Yli puolivälin

Rakastuin Californiaan ja tähän opiskelutyyliin. Olin innoissani auringosta, palmuista, arkkitehtuurista ja kotitehtävistä, jotka oli aivan pakko tehdä, jos halusi kursseja läpi. Kahdenkeskiset oppimistuokiot professorin/lehtorin/TA:n kanssa kiehtoivat. Jopa aamiaisvohvelit saivat minut niin hämilleni, että otin eräästä yksilöstä kuvan. Lounaastakin pidin aluksi kovasti. Alle 5 dollarilla sai syödä vaikka mitä! Myös jälkiruoka kuului mukaan kahvineen, kakkupaloineen ja jäätelöineen. Lisäksi hedelmien ottaminen mukaan vaikuttaa olevan ihan sallittua toimintaa. Ajattelin jopa kirjoittavani oman tekstin ruokailuista. Kuinka paljon enemmän USA:ssa sai samalla hinnalla kuin Matildassa katselee samaa tylsää ruokaa päivästä toiseen. Lopulta huomasin kuitenkin syöväni lähinnä itsekasaamiani hampurilaisia lounaaksi, koska 1) ne ovat aina hyviä 2) ne eivät koskaan ole tulisia tai mauttomia 3) jonojen ollessa pitkät ja luentojen lähestyessä ei paljoa kiinnosta jonottaa pettyäkseen pienten kandi/lukiolaisopiskelijoiden keskellä tuntien itsensä vanhaksi. (Täällä siis kandia opiskelevat ovat selvästi vastuuttomampia kuin Suomessa. En tiedä miksi, mutta kyllä ovat pieniä - vaikkakin fiksuija, osa.) Yleensä maisteri-/tohtoriopiskelijat kokkaavat itse ja siksi olen selvässä vähemmistössä ruokalassa. Koen silti toistaiseksi maksimoivani hyötyni parhaiten juuri tällä valitsemallani tiellä.

Kaiken kaikkiaan ajatus Suomeen palaamisesta tuntui lähinnä surulliselta, mutta nyt se ei tunnukaan enää niin pahalta asialta. Aluksi uskoin sinisilmin kuinka kaikki opiskelijat täällä olisivat paljon motivoituneimpia kuin mihin olen Vaasassa tottunut. Täytyy myöntää, että Vaasalaiset ystäväni olivat oikeassa. Ei se sen kummempaa täällä ole kuin Vaasassakaan - tällä saralla. Joka junaan löytyy opiskelijoita myös täältä. Tietenkin maisteriopiskelijat ovat aivan oma tarinansa. He ovat täällä just sellasia työmyyriä, joilla lähes kaikki aika menee opiskeluun. Työmäärä täällä on paljon suurempi kuin Vaasassa tai Saksassa, mutta (ainakin) valitsemillani kurseilla jokainen tehtävä on ollut opettavainen. Ei ole ollut yhtään kotitehtävää vain, jotta saataisiin annettua tarpeeksi tehtäviä. Kotitehtävistä jää suorastaan sellainen olo, että opettaja on tarkkaan miettinyt, mitä antaa läksyksi ja karsinut puolet pois. Lisäksi oman tekstin läpikäynti englanninopettajan kanssa kahdestaan (viikottain (vähint) puolentunnin ajan) on ollut palkitsevaa ja opettavaista vaativuuden lisäksi. Eli vaikka Vaasassa on huippuhyvät kielivalikoimat ja huippuhyvät opettajat: VAU! (Mutta tämä lienee näitä yksityiskoulun etuja ;) ja voi kyllä, niille lukukausimaksuille saa todellakin vastinetta - joka sentille! Toisaalta melkein valmiina ekonomina tunnustan kyllä laskevan rajahyödyn olevan yhä voimissaan)

Mutta jotta tää pikainen kuulumispäivitys ei menisi nyt kokonaan opettajahehkutukseksi (Mulla on silti ikävä Vaasan kansiksen laitoksen jokikistä henkilökunnan jäsentä!!!-ja paria kieltenopettajaa..), niin seuraavaksi vähän tarinaa "aktiviteettikursseista".

Näillä "aktiviteettikursseilla" yleensä tarkoitetaan liikuntaa. Minulle se tarkoittaa yhtä työssä jaksamisen kurssia ja kolmea liikuntakurssia. (Opettajat ovat jälleen ihmeellisiä oman alansa huippuosaajia.) Resurssit ja meininki on kohdillaan. Seuraavaksi vähän kuvausta golfkokemuksistani kuvin:

Näin käy, kun lyö tarpeeksi palloja per päivä! Ja kuten kuvasta voi tarkkanäköisimmät havaita: pikkusormi alkaa jo urautua overlap-otteeseen!
Jälleen tätä meininkiä! Sitä odotellessa, että saadaan Vaasan logot ympäri ämpäri kampusta ja muitakin iskulauseita kuin maalaisjärkeen viittavia! ;)
Tosiaan yleensä ihmisillä ei ole kahta golf-kurssia yhtä aikaa. Näin yli-innokkaana golfarina (ja koska mukaan mahtui), otin kaksi. Kävin opintoneuvonnassakin varmistamassa opintosuunnitelmani yleisen hyväksyttävyyden. He suosittelevat omillekin opiskelijoilleen 6 uniittia akateemista ja 2 uniittia aktiviteettia. Minulla on tosiaan suhde on  6 : 4. Sangen kiva (ja sama hinta kuin kahdeksasta uniitista!) Mikrotaloustieteellisesti totean hyötyni täydellisen maksimoinnin onnistuneen. (Poislukien se yhtäaikaa meneillään oleva gradun puhtaaksikirjoittaminen....)

Hoover Tower


Ensimmäinen välikoekin on nyt koettuna. Tietysti jännitin sitä kuin oikeaa tenttiä, mutta onneksi otin hetken tauon ja käväsin Vatajan ja muutaman kanssaopiskelijan neuvosta viisastuneena katsastamassa Hoover Towerin. Museon puolelle ei ollut aikaa, mutta oli ne näkymät hienot. Parasta oli katsoa, että "tuolla asun!", "tuolla on Matlabin luennot!", "tuolla opin meditoimaan!","tuolla käyn syömässä!", "tuolla käyn aamuisin joogassa!" ja: "tuossa on mun vakiokirjastot!!!"


Meyer Library (kesk), Green Library (kesk edessä) ja oma kotini (vasemmalla viimeiset erottuvat talot)
 Mutta, nyt on tämän maisteriopiskelijan aika palata läksyjen pariin. Onneksi on olemassa PhD comics, joka piristää aina graduatin mieltä!

Comments

Popular posts from this blog

10 Danish Things

Autumn Miracle in Aarhus, Denmark

One More Writing Class - This Time @Aarhus BSS