Lähes viimeinen viikko takana

Summer sessionin lopun lähestymisen huomasi ensimmäisenä siitä, miten kämppikset alkoivat voivottelemaan tulevaa asumiseroa. Seuraava askel oli tyynnyttää heidät ja itsekin unohtaa koko asia. Kolmas askel oli minulla äkillinen herääminen todellisuuteen: Toiseksi viimeinen viikko alkoi olla lähestymässä loppua. Minne se kaikki aika meni?

Viime viikon vietin melko tiiviisti kurssien parissa... ja niin edelleen. Ei siis mitään kovin mullistavaa, paitsi että löysin edellisviikolla vihdoinkin muut suomalaiset. Olisi pitänyt etsiä heidät hieman aikaisemmin käsiini! Oli ensinnäkin aivan ihanaa puhua taas pitkästä aikaa suomea ja huomata aluksi, kuinka oma aksentti oli amerikkalaistunut jopa suomessa. Mielenkiintoista oli myös, että tuo ulkomaalainen vivahde puheessani kuoli muutamassa päivässä - ja taas jouduin keskittymään enemmän puhuakseni englantia. Silti oli ehdottoman palkitsevaa löytää muita suomalaisia.

Saksassa ollessani tuli melkein välteltyä suomalaisia, koska pelkäsin puheen pysyvän suomenkielisenä. Täällä yhä edellään välttelen samasta syystä tiettyjen islantilaisten pöytää (ei koske tietenkään kaikkia vaihtareita islannista), koska keskustelu tapaa pysyä semmoiset 87 % kielellä, josta en ymmärrä yhtikäs mitään. Pelkäsin myös löytäväni itsestäni samanlaisen suomi-puhujan. Tavallaan olin väärässä, sillä kyllä keskustelu yleensä pysyy englanniksi vietävissä. Mutta kun muun kielisiä ei ole lähettyvillä, ai että on ihanaa ilmaista itseään helposti suomeksi. Mitä nyt suomen kielioppi on kadonnut ja sanojen taivutus tuottaa pientä haastetta välillä..

Iki-ihanien suomalaisten löydyttyä, päädyin tutustumaan Oaklandiin - tietenkin laadukkaassa suomalaisseurassa! Kyseessä oli perinteinen "First Friday", jota siis ymmärtääkseni juhlitaan joka kuukausi. Vaasalaiseen makuun paikka oli aivan täynnä, mutta olisi kadulle vielä muutama ihmisen olemus voinut toki tunkea. Lopulta löysimme ruokaa - ja missasimme viimeisen junan.

Tämä onnenpyörä ennusti minulle haastavaa syksyä.
Olen samaa mieltä.

Verrattuna Suomen jäykkään taksisääntelyyn, täällä kuljetuksen sai yksityishenkilöltä kilpailutettuun hintaan. Onneksemme saimme mukavan neidin Lift:in kautta ajameen meidät takaisin kampukselle suhteellisen huokeaan hintaan. Ja onneksemme mister Ikola tiesi Liftin olemassa olosta. Seuraavana päivänä silti väsytti. Kokemus oli kuitenkin sen verran mukava, että seuraavana perjantaina testasin ensimmäistä kertaa bileitä kampuksella. Sekin kannatti. Nyt ymmärrän jollain tasolla, miksi niin moni jaksaa niissä niin tiheästi käydä: Viihdykettä löytyi ihan perusdiskomeiningistä syvälliseen keskusteluun. Eikä ne bileet niin hirveästi aikaa vieneet, koska järjestyssääntöjen mukaan hiljaisuuden tulee laskeutua 1am. Siinä 2am paikkeilla ensimmäinen poliisisetä tuli erittäin casuaalisti bileiden houstin luokse ja kiltisti totesi voluumin nousseen liikaa lisäten "You did better than the last week. It's already 2 am". Kuinka voi olla niin mukava poliisi ilmoittamassa ikävää asiaa?


Comments

Popular posts from this blog

10 Danish Things

One More Writing Class - This Time @Aarhus BSS

Autumn Miracle in Aarhus, Denmark