Mietteitä sivistyksestä, maisterin tutkinnon kehityksestä ja Suomen yliopistojärjestelmästä

Vilkaisin äsken erästä vanhaa tekstiäni onnellisuus-projektistani. Nyt tarkastellessa omaa elämää huomaa, miten meditoinnin lopettaminen ja työmäärä ovat jälleen painaneet maanrakoon. Syksyn kulunein sana oli stressi. Jokaviikkoinen junailu Vaasa-Helsinki-Vaasa teki ajantajusta lopullisesti muhennosta. Paljon tuli opittua ja entistä selvemmin tuli selväksi, kuinka vähän sitä tietääkään. 

Oppiminen on ihanaa. Ahaa-elämyksen maku on mauista maukkain. Toisaalta tuska siitä, ettei jotain asiaa ymmärrä, on mitä karvaisin. Siitä huolimatta ahaa-elämyksiä  vain jaksaa jahdata. Suuressa luokassa muodostuu vaikeammin keskustelua ja ilman inhimillisen kokoisia harjoitusryhmiä on ymmärtämättömyyden sattuessa vaikea uskaltaa kysyä. Jos kysymys tulee "nieltyä", se voi jäädä vaivaamaan useampia ihmisiä luokassa. Ryhmässä kysymään ei voi pakottaa. Jos opettaja /opetusavustaja on helposti lähestyttävä, kysymyksen pystyy periaatteessa esittämään tunnin jälkeen.

Lopussa kiitos seisoo: Entistä selkeämpi kuva oman maailman katsomuksen mahdollisista puutteista. Omassa koulutuksessani kaipaisin enemmän puhdasta sivistystä: klassikkokirjoja ja niiden monimerkityksien soveltamista eri aloille, taiteen tuntemusta sekä vielä vähän enemmän kieliopintoja. Noh, mitä olen opiskellut kaikki nämä 15,5 vuotta ennen jatko-opintoja (tohtoriopintoja kansankielisesti)? Perussivistys loppui lukioon, eikä tuon ikäisenä muuta kaivannutkaan kuin erikoistumismahdollisuuksia. Yliopistolla kaikki opinnot koskivat joko liiketoimintaosaamista, menetelmätieteitä (matematiikka + tilastotiede) ja kieliä (tutkintoon vaaditaan 5op suomea, 5op ruotsia, 5op pitkä vieraskieli, 5op pitkä tai lyhyt vieras kieli muistaakseni), koska tavoitteena oli maisterin tutkinto taloustieteestä ja liiketoimintaosaamisesta. 

Mielestäni sivistys on enemmänkin monialaisuutta ja kyvykkyyttä luoda linkkejä (havaita kausaalisuutta) erilaisten kompleksien kokonaisuuksien ja pienien yksityiskohtien välillä. Jotta linkkejä voi luoda, tulee olla perustietämystä enemmän kuin vain yhdestä näkökulmasta - oli se näkökulma sitten teknillinen, taiteellinen, lääketieteellinen, .... ,  humanistinen tai kaupallinen.

Sivistymättömyyden tunteeni kumpuaa vertailusta amerikkalaisiin opiskelijoihin, joilla on vielä yliopistossakin klassisia opintoja ja mahdollisuus opiskella monialaisemmin. Onneksi kulttuuria on helpompi harrastaa kuin esimerkiksi taloustiedettä. Toisaalta sivistys ei liene pelkästään kulttuuria?

Suomessa jotkin pääaineet rajoittavat kursseille pääsyä muista oppiaineista, mikä ei edistä monialaisuutta, jota hyvin monissa koulutusoppaissa painotetaan hyvänä asiana.  Muutavat tuttavani ovat lähteneet vaihtoon saadakseen laajennusta opintoihinsa toiselta alalta tai päästäkseen kursseille, joihin omassa yliopistossa olisi vaikea päästä eri pääaineen takia. Onko sivistystä rajoittaa oma tietotaito vain yhteen aiheeseen?

Ennen maisterit olivat yhtä harvinaisia kuin tohtorit. Henkinen pääoma on näin ollen Suomessa kasvanut, mutta samalla maisterin tutkinnot ovat helpottuneet (toisaalta antaen ehkä paremmin valmiuksia juuri kyseisiin ammatteihin). Suomalaisessa Yliopistossa tieto monesti luennoidaan oppilaille, joiden omalla vastuulla on valita ulkoaopettelun ja syvemmän ymmärryksen luomisen väliltä. Tulee mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan tutkintoa Suomessa kehitetään valtiovallan kautta tulevien yliopiston tuottavuustavoitteiden ollessa lähinnä määrällisiä. Laatutavoitteita pidetään vaikeina asettaa, koska kurssipalaute on vähäistä. Hyvin harva opiskelija antaa palautetta kursseistaan yliopistossa, vaikka palautteella, ainakin omassa yliopistossani, on käytäntöön vaikutusta.

Toisaalta valmistujien keskipalkka tai työllistymisen helppous ovat mitattavissa, jos yliopisto saa tiedot lähes kaikilta valmistuneilta vaikkapa ensimmäisen viiden vuoden aikana. Luultavasti moni ammattia varten opiskelemaan lähtevä arvostaisi kyseenomaista kattavaa tietopakettia. Suhdannevaihteluiden luomasta muutoksesta palkkaan päästäisiin eroon vertaamalla vaikka toisten yliopistojen valmistuneiden tilastoihin. Tätä ajatusta täytynee vielä hiota. 



Rakkaat kanssaoppijat, olkaa mitä mieltä koulutuksestanne tahansa, antakaa palautetta WebOodin (tai vastaavan kanavan) kautta! Tehdään laadusta tärkeä kuin valmistujien määrästä ja valmistumisnopeudesta.

pst, vinkkinä kaikille muillekin oppimista rakastaville: Courserassa saa opiskella monialaisesti ja ilmaiseksi aineita laidasta laitaan! Sertifikaatin saa pienellä maksulla. Sieltä toivon itsekin löytäväni laajennusta niin maailman kuvalle kuin maailman ymmärrykselle. Nähdään joko livenä tai onlinena kurssilla ;)


Comments

Popular posts from this blog

10 Danish Things

Autumn Miracle in Aarhus, Denmark

One More Writing Class - This Time @Aarhus BSS