Arkipäivän lähi-kulttilainen
Liityin kulttiin, jossa käy jatkuvasti vierailevia tähtiä. Suurin osa tähdistä katoaa tai hukkuu kasvottomaan massaan. Uskon monen luovuttaneen kuten olen itse monesti tehnyt. Niin haastava tämä kultti toisinaan on. Mutta kun pääsee sisälle, viihdettä riittää. Käytin apuna omaa kulttiopasta, joka esittelee minulle vieläkin kultin tiloja ja rituaaleja. Kultissa on monenlaisia jäseniä, joista suuri osa jää kasvottomaksi massaksi. Muutamat ovat kokeneita keräilijöitä, joita on vaikea olla katsomatta pitkään. Heidän alajärjestönsä on vain ylivertainen ja parhaimmillaan kasvotonta keskiluokkaa inspiroiva. Ymmärrän toki, jos väität heitä pelottaviksi: eihän niin kokeneiden kanssa voisi mitenkään mistään väitellä. He ovat kuin sirkustaiteilijoita improvisaation alkeiskurssilla: Aivan omaa luokkaansa. Sen sijaan muutaman, kasvottomasta massasta erottuvan, lohkon jäsenten lähistöllä en ainakaan itse välittäisi oleskella. Yritin antaa yhdelle taikurille tilaa tehdä omia taikojaa...