My Academic Journey

Ensinnäkin täytyy myöntää harmittavan, ettei ole tullut kirjoitettua tänne niistä negatiivisista hetkistä, joita esiintyi viime vuonna tietomäärän vyöryessä yli. Jo nyt huomaan ajan kuultaneen hieman muistoja:) Ensimmäinen vuosi tohtorikoulutettavana oli tiedollisesti rankka niin henkisesti kuin fyysisesti (paljon paikallaan istumista - junamatkailusta puhumattakaan) ja lisäksi vaivasi epätietoisuus tulevasta rahoituksesta - ja/tai riittävästä pärjäämisestä. Päästyäni kaksi KAVA(kansantaloustieteen valtakunnallinen koulutusohjelma)-kurssia läpi on minulla enää yksi pakollinen jäljellä ja pääsen vihdoinkin vetämään harjoituksia. Olen pitkään halunnut päästä opettamaan ja tämänkin tehtävän sain pitkän "kinumisen" ja suostuttelun tuloksena. Eli nyt maisteriopiskelijat saavat nauttia mikrotaloustieteen harjoitukset  á la Carita! Se tarkoittaa värikkäitä liituja ja derivaattakilpailua, jonka ideana on varmistaa "hands on"-kokemus opiskelijoille jo ennen varsinaisia...

Vilkaisin äsken erästä vanhaa tekstiäni onnellisuus-projektistani. Nyt tarkastellessa omaa elämää huomaa, miten meditoinnin lopettaminen ja työmäärä ovat jälleen painaneet maanrakoon. Syksyn kulunein sana oli stressi. Jokaviikkoinen junailu Vaasa-Helsinki-Vaasa teki ajantajusta lopullisesti muhennosta. Paljon tuli opittua ja entistä selvemmin tuli selväksi, kuinka vähän sitä tietääkään.  Oppiminen on ihanaa. Ahaa-elämyksen maku on mauista maukkain. Toisaalta tuska siitä, ettei jotain asiaa ymmärrä, on mitä karvaisin. Siitä huolimatta ahaa-elämyksiä  vain jaksaa jahdata. Suuressa luokassa muodostuu vaikeammin keskustelua ja ilman inhimillisen kokoisia harjoitusryhmiä on ymmärtämättömyyden sattuessa vaikea uskaltaa kysyä. Jos kysymys tulee "nieltyä", se voi jäädä vaivaamaan useampia ihmisiä luokassa. Ryhmässä kysymään ei voi pakottaa. Jos opettaja /opetusavustaja on helposti lähestyttävä, kysymyksen pystyy periaatteessa esittämään tunnin jälkeen. Lopussa kiitos seisoo: E...

En osannut kuvitellakaan kuinka haastavia jatko-opinnot voivat olla. Syksyllä vapaata oli niin vähän, että myös blogi on pölyttynyt. Oman mausteensa syksyyn toi Helsinki-Vaasa matkustaminen, joka vei keskimäärin 8 h/vko, koska kaikki Suomen yliopistot järjestävät kurssit yhteistyössä Helsingissä. Junassa työskentely on oma lukunsa: kuinka keskittyä täysin abstraktiin matemaattiseen malliin, jos samassa vaunussa on kiljuvia lapsosia tai puhelimeen huutavia matkustajia. Voit kuvitella, että se on aika vaikeaa - ja vähäistä vapaa aikaa ei haluaisi myöskään kuluttaa kyseisessä ympäristössä.  Olin aina kummastellut, miksi oppiaineemme opetushenkilökunta varoittelivat ja pelottelivat tohtoriopintojen vaikeudella, kun kandiopinnot olivat suhteellisen helppoja ja maisteritason kursseista sai hyviä numeroita käymällä luennolla ja hoitamalla hommansa hyvin. Vasta nyt joulukuussa olen lopullisesti ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Kaikkien kurssien tuloksia ei ole tullut, mutta: en ole kosk...

1. You start to describe familiar things with terms you just read: this coffee max my utility, this roud is quasiconcave here -at point p^0. 2. When you're allowed (by the utility maximizing schedule you planned) to have a pause, you can't stop right away as you're just in the middle of juicy / sexy calculus. 3. You start to enjoy the theory that has no implications to real life, but it is indeed genius. 4. After a while you can't concentrate anymore. You count the hours you have been studying micro. 9 hours in total. No wonder you're tired. 5. In order to minimize your expenditure function e(p,u) while keeping your utility at level u ( same as two hours ago), you relax by thinking about how nicely concave the roud is in your way to home. To be continued.....

Uusi lukukausi on täysin korkattu. Eilen aloittelimme mikron parissa ja tänään lämmittelimme makrotaloustieteessä. Mikro vaikuttaa ainakin minulle haastavammalta, mitä ei olisi uskonut maisteriopintojen perusteella. Makro sen sijaan vaikuttaa oikein viihdyttävältä - ainakin luennoiltaan. Tunnelmat olivat kuitenkin aivan toiset, kun pääsin Rikhardinkadun kirjastolle ja aloin katsoa materiaaleja läpi. Siellä abien keskellä tulee herkästi mietittyä, että miten tässä nyt näin kävi, täällä taas. Ehdotuksia muista potentiaalisista hiljaisista lukupaikoista keskustassa otetaan vastaan!:)  Tänään tuntui ensimmäistä kertaa siltä, ettei näistä kursseista ole turhaa kuultu pelottelua muutaman viimeisen vuoden aikana.yliopistokuplan ulkopuolella voisi olla helpompaa, mutta oppiikohan siellä yhtä paljon.. Ainakin tervetulopuheesta jäi mieleen kaksi erityisen kannustavaa sanontaa: 1. Et ole yksin, kato ympärillesi (meitä on yli 30 uutta taloustieteen jatko-opiskelijaa Suomessa, kaik...

Aloitus suoraa 14 h lennon jälkeen oli melkoinen high score. Vaikka fiilis oli aluksi pirteä, piti loppuajasta taistella, jotta pysyi hereillä. Oman mausteensa tähän toi kulttuurishokki luento kulttuurissa. Stanfordissa minut oli hemmoteltu piloille luentojen äärimmäisellä hyödyllisyydellä, jossa lähes jokainen luennoitsijan sana oli täyttä faktaa tai faktan tulkintaa (tai motivaatiointia). Tömähdys oli pienoinen, kun luennoitsija(kin) oli ajoittain hieman hukassa sisällössä kuten kuka tahansa oman fokuksensa ulkopuolella. Muutamia todella hyviä koppeja häneltä silti sai ja Matlabin esittely oli ehdottomasti paras osio. Siinä jo uskaltauduin mukaan keskusteluun. Vaasassa odotti monta mukavaa yllätystä niin kotoa kuin uudelta työpaikalta.  Ensinnäkin ensimmäinen päivä sujui todella mukavasti, jota en ollut osannut odottaa. Lisäksi koin voittaneeni lotossa: sain ihanan valoisan työhuoneen ja pöytäkoneen kahdella näytöllä. Allekirjoitan näkemyksen, että lisänäyttö lisää työtehoa...

I'm wordless.  Yes, it is wonderful to meet all the great friends back in Vaasa and in Helsinki. However, California is simply the best place I have ever been. I hope to get back there - someday.  I'm missing the way people respect each other in SF, Palo Alto and at Stanford. I miss the way we were allowed to learn at Stanford. I miss the sport classes. I miss my new friends. I miss my room mates and our home . But okay, even though here ain't any palm trees, I enjoy the Finnish nature. The forests, see and lakes are just - beautiful and important. Luckily one of my friends just moved to California and is writing about it.  So I'll be following the Mr. America's story. He is studing there for a degree. How cool is that? I wish happy autumn to you all! :) My story will continue withing PhD studies in economics and with my happiness project that I explained (very) shortly in the last post - even if it seemed like a bit long...