My Academic Journey

This is how my office and my mind look like: An oldie. This paper is a big picture of all I'm expecting to learn during this autumn I just love colors. Math <3! At same point, I discovered that this list is actually funny. 

Polkaisimme Peten kanssa mikrotaloustieteen syventävän kurssin käyntiin. Päästäkseni vetämään harjoitusryhmää/harkkoja/laskareita/demoja, miten niitä nyt ikinä halutaankaan kutsua, olin tehnyt yli puolen vuoden mittaista lämmittelytyötä ohjaajaani kohtaan. Pete oli suhteellisen helppo saada puoltamaan hanketta, mutta kyllä Petellekin piti vähän todistella. Nyt olen jo miettinyt, miksi. :D Ensinnäkin, miksi se oli niin vaikeaa. Ja toisekseen, miksi, voi miksi olin niiin innokas. Olin aivan jännityksestä kankea harkkapäivänä enkä pystynyt tekemään muuta kuin miettimään, kuinka monta tuntia on enää harkkojen alkuun. Yli-innokas fiilikseni oli muuttunut pelkoon siitä, että selitän asioita liian vaikeasti, teen pahoja kirjoitusvirheitä taululle enkä osaa antaa tehtäville samanlaista extra-sisältöä kuin Pete olisi osannut.  Onnekseni, ryhmä oli aivan ihana. Kun olin vauhdissa, he uskalsivat kysyä ja kysyivät suomalaisten standardien mukaan paljon. Olin hyvin otettu tästä aktiivi...

Ensinnäkin täytyy myöntää harmittavan, ettei ole tullut kirjoitettua tänne niistä negatiivisista hetkistä, joita esiintyi viime vuonna tietomäärän vyöryessä yli. Jo nyt huomaan ajan kuultaneen hieman muistoja:) Ensimmäinen vuosi tohtorikoulutettavana oli tiedollisesti rankka niin henkisesti kuin fyysisesti (paljon paikallaan istumista - junamatkailusta puhumattakaan) ja lisäksi vaivasi epätietoisuus tulevasta rahoituksesta - ja/tai riittävästä pärjäämisestä. Päästyäni kaksi KAVA(kansantaloustieteen valtakunnallinen koulutusohjelma)-kurssia läpi on minulla enää yksi pakollinen jäljellä ja pääsen vihdoinkin vetämään harjoituksia. Olen pitkään halunnut päästä opettamaan ja tämänkin tehtävän sain pitkän "kinumisen" ja suostuttelun tuloksena. Eli nyt maisteriopiskelijat saavat nauttia mikrotaloustieteen harjoitukset  á la Carita! Se tarkoittaa värikkäitä liituja ja derivaattakilpailua, jonka ideana on varmistaa "hands on"-kokemus opiskelijoille jo ennen varsinaisia...

Vilkaisin äsken erästä vanhaa tekstiäni onnellisuus-projektistani. Nyt tarkastellessa omaa elämää huomaa, miten meditoinnin lopettaminen ja työmäärä ovat jälleen painaneet maanrakoon. Syksyn kulunein sana oli stressi. Jokaviikkoinen junailu Vaasa-Helsinki-Vaasa teki ajantajusta lopullisesti muhennosta. Paljon tuli opittua ja entistä selvemmin tuli selväksi, kuinka vähän sitä tietääkään.  Oppiminen on ihanaa. Ahaa-elämyksen maku on mauista maukkain. Toisaalta tuska siitä, ettei jotain asiaa ymmärrä, on mitä karvaisin. Siitä huolimatta ahaa-elämyksiä  vain jaksaa jahdata. Suuressa luokassa muodostuu vaikeammin keskustelua ja ilman inhimillisen kokoisia harjoitusryhmiä on ymmärtämättömyyden sattuessa vaikea uskaltaa kysyä. Jos kysymys tulee "nieltyä", se voi jäädä vaivaamaan useampia ihmisiä luokassa. Ryhmässä kysymään ei voi pakottaa. Jos opettaja /opetusavustaja on helposti lähestyttävä, kysymyksen pystyy periaatteessa esittämään tunnin jälkeen. Lopussa kiitos seisoo: E...

En osannut kuvitellakaan kuinka haastavia jatko-opinnot voivat olla. Syksyllä vapaata oli niin vähän, että myös blogi on pölyttynyt. Oman mausteensa syksyyn toi Helsinki-Vaasa matkustaminen, joka vei keskimäärin 8 h/vko, koska kaikki Suomen yliopistot järjestävät kurssit yhteistyössä Helsingissä. Junassa työskentely on oma lukunsa: kuinka keskittyä täysin abstraktiin matemaattiseen malliin, jos samassa vaunussa on kiljuvia lapsosia tai puhelimeen huutavia matkustajia. Voit kuvitella, että se on aika vaikeaa - ja vähäistä vapaa aikaa ei haluaisi myöskään kuluttaa kyseisessä ympäristössä.  Olin aina kummastellut, miksi oppiaineemme opetushenkilökunta varoittelivat ja pelottelivat tohtoriopintojen vaikeudella, kun kandiopinnot olivat suhteellisen helppoja ja maisteritason kursseista sai hyviä numeroita käymällä luennolla ja hoitamalla hommansa hyvin. Vasta nyt joulukuussa olen lopullisesti ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Kaikkien kurssien tuloksia ei ole tullut, mutta: en ole kosk...

1. You start to describe familiar things with terms you just read: this coffee max my utility, this roud is quasiconcave here -at point p^0. 2. When you're allowed (by the utility maximizing schedule you planned) to have a pause, you can't stop right away as you're just in the middle of juicy / sexy calculus. 3. You start to enjoy the theory that has no implications to real life, but it is indeed genius. 4. After a while you can't concentrate anymore. You count the hours you have been studying micro. 9 hours in total. No wonder you're tired. 5. In order to minimize your expenditure function e(p,u) while keeping your utility at level u ( same as two hours ago), you relax by thinking about how nicely concave the roud is in your way to home. To be continued.....

Uusi lukukausi on täysin korkattu. Eilen aloittelimme mikron parissa ja tänään lämmittelimme makrotaloustieteessä. Mikro vaikuttaa ainakin minulle haastavammalta, mitä ei olisi uskonut maisteriopintojen perusteella. Makro sen sijaan vaikuttaa oikein viihdyttävältä - ainakin luennoiltaan. Tunnelmat olivat kuitenkin aivan toiset, kun pääsin Rikhardinkadun kirjastolle ja aloin katsoa materiaaleja läpi. Siellä abien keskellä tulee herkästi mietittyä, että miten tässä nyt näin kävi, täällä taas. Ehdotuksia muista potentiaalisista hiljaisista lukupaikoista keskustassa otetaan vastaan!:)  Tänään tuntui ensimmäistä kertaa siltä, ettei näistä kursseista ole turhaa kuultu pelottelua muutaman viimeisen vuoden aikana.yliopistokuplan ulkopuolella voisi olla helpompaa, mutta oppiikohan siellä yhtä paljon.. Ainakin tervetulopuheesta jäi mieleen kaksi erityisen kannustavaa sanontaa: 1. Et ole yksin, kato ympärillesi (meitä on yli 30 uutta taloustieteen jatko-opiskelijaa Suomessa, kaik...