My Academic Journey

En tiedä, mistä aloittaa. Olen asunut kampuksella kuusi päivää ja niin paljon on tapahtunut. Koen oppineeni paljon mielekkäitä asioita, joita tuskin pystyn sanoilla välittämään. Olen eksynyt kampuksella sata ja yksi kertaa. Olen saanut apua sata ja yksi kertaa. Olen tutustunut Jane Stanfordiin, jonka henki elää yhä kampuksella ja paikallisissa opiskelijoissa. Tärkein Janen toive oli: ”tee muille kuin haluaisit itsellesi tehtävän”. Se elää vähintään opiskelijoiden ja henkilökunnan avuliaisuudessa.   Iloisuuden lähdettä en vielä tiedä, mutta aurinko se ei ainakaan suoranaisesti ole. Harva täällä ymmärtää, miten uskomattoman ihanaa on, kun aurinko paistaa. Kuten edellisen kappaleen lopusta ehkä voi huomata, olen aloittanut meditoinnin osana onnellisuus-kurssin kotitehtäviä. Otin myös vihdoin opikseni ja vähensin kursseja, jäljelle jäi 10 units. Ihan vain vertailun vuoksi mainittakoon, että 8 units on kokopäiväisen opiskelun raja. Kerroin kehityksestäni tunnilla ja opett...

Terveiset täältä toiselta puolelta Yhdysvaltoja!   Aikaero on ottanut toiminnasta oman veronsa, mutta paljoon on silti venytty. Ensimmäisenä päivänä ehdittiin ajella Cable Cars:eilla, joihin on muuten todella pitkät jonot päätepysäkeillä. Fisherman's Wharf oli myös aika kiva laivoineen ja turistihoukuttimineen. Myös pelihalli löytyi. Samoin hienoja Amerikkalaisia (sotilas)sukellusveneitä yms!  Jonotimme kyytiin lähes tunnin ja kyyti oli sen arvoinen, ehdottomasti! Kuljettajilla riitti huumorintajua ja vaunut olivat kerta kerralta vain herttaisempia. Cable Carilla matkasimme Fisherman's Wharfille. Fisherman's Wharfilla hauskin yksittäinen tapahtuma oli postikorttien osto. Löysimme hyvän diilin: seitsemän korttia dollarilla. Valikoituamme kortit menimme kassalle. Myyjä kysyi, tarvitsemmeko pussia ja ilmoitti lähes heti perään, että se maksaa kaksi dollaria. Olimme hieeman äimän käkenä, mutta onnistuin hymyillä ja sanoa, että sitten emme ota sitä sittenkään. ...

Lentomatka alkoi yhden tärkeän esineen unohduksella, mutta onneksi paperit olivat mukana. Ennen checkiniä oli jo ensimmäinen turvatarkastus, jossa katsottiin oleskeluluvat ja kyseltiin laukkujen sisällöstä ja pakkaamisesta. Lisäksi virkailijoita rauhoitti tieto siitä, että olimme koko ajan pitäneet laukkujamme silmällä. Kuulemma uusin terroristien villitys on sujauttaa laukkuun pommi tai antaa lahja/esine, jonka sisällä on pommi. Kovimman sykkeen sitten bussiin juoksun sain, kun visan lisäksi pyydettiin näyttämään I-20 paperi. Olin jo ehtinyt selata ja antaa virkailijalle aivan kaikki aiheeseen liittyvät paperit, kun suurlähetystön lähettämä kuori, jossa passini palautettiin visaleimalla varustettuna takaisin minulle, osui virkailijan silmään. Onneksi hän kysyi, että oliko kirje suurlähetyksestä ja sanoi paperin todennäköisesti olevan siellä. Pingo! Tänään siis opin, että visan+passin lisäksi minun on kannettava aina mukanani paperia, jossa näkyy tarkat tiedot lukukaude...

Vaikka tämän pitäisi olla jo tuttua viime vaihdon jälkeen, pakkaaminen tuntuu vielä epätodelliselta! Mielessä pyörii, että "olenko minä ihan oikeasti lähdössä huippuyliopistoon", "oikeastiko olen toisella puolella maapalloa viikon kuluttua?" Ja "mitä minä oikein teen?". No ainakin minä pakkaan. Aloitin eilen valitsemalla kengät (lenkkarit jalkaan, 2 korkokengät (toiset toimivat myös sandaaleina) ja laittamalla tanssipuvun lähtevät pinoon (ei sitä koskaan tiedä, vaikka saman lajin edustajia löytyisi!). Sorruin siis jo yhteen samaan virheeseen kuin viimeksi: kahdet korkeat korot. Mutta pitäähän naisella kenkiä olla ;) Laukkujakin tulee mukaan kolme. Aina käytettävä koululaukku ja alla esitetyt.  JosJoskusEhdinUlos-laukku ja Vapaa-ajanSeikkailu-laukku Eikä tässä tietenkään kaikki. Huiveja otan kaksi. Toinen Mikon äidiltä saatu ja toinen ihan omalta äidiltä saatu. Näin vetoherkkänä ihmisenä huivit ovat must. Pieni lääkevarasto on myös must. Viimeksi ...

Oletko sinä ikinä kuullut pankin "routing number"-termistä? Minä en ainakaan ollut. Stanford käyttää ensisijaisesti ePay järjestelmää lukukausimaksujen vastaanottamiseen. Siispä minäkin yritin! "Fiksuna" likkana googletin asian ja löysin Nordealle vastaavan luvun New Yorkin toimipisteeseen. Tietenkin olin löytäny monta lähdettä, jotka tukivat tätä johtopäätöstä. No, okei, niitä oli tasan kaksi. Ajattelin, että "sama yritys se ainakin on, pakko sen on olla tuo.." Tänään kävi ilmi, että eipäs ollutkaan! Enkä näin ollen ollutkaan maksanut ensimmäistä lukukausimaksuerää. Huuupsii:( Tuloksena overdue maksua vuokrasta, onneksi muilta osin maksuaikaa on vielä jäljellä. Soitin (lopultakin) pankkiin ja kysyin tuota Routing numeroa.  Kävi ilmi, ettei Nordealla edes ole sitä. Olin aina kuvitellut, että Nordea on se kaikista kansainvälisin. Pienellä surffailulla löytysin onneksi tyypilliset pankkitiedot Stanfordilta ja maksu hoitui normaalilla "maksu ulk...

Ohoi, maata näkyvissä! Ainut luotettavan näköinen lentokone! :) Ei varmaan löydy parempaa tunnetta kuin tämä. Pahimmat byrokratiat on painittu ja pian on toinen vaihto-opintojakso alkamassa (lukuunottamatta keskeneräistä gradua kaikki on kunnossa)! Viimeksi olin Saksassa - Mainzissa Frankfurtin liepeillä. Mainzin vanhakaupunki Kokemus oli avartava ja lähes kaikkea sitä, mitä erasmusvaihdosta puhutaan, jos unohdetaan, etten käyttänyt aikaani erasmuksille tyypilliseen juomiseen. Olen niitä jänniä tyyppejä, jotka rakastavat oppimista. Moni väitti, että vaihdossa kuuluu nauttia seurasta eikä opinnoista, koska kirjoja löytyy kotoakin. Olen täysin erimieltä. En olisi kotiyliopistossani koskaan törmännyt aiheisiin, joihin syvennyin tuona aikana (kuten: uusi kansainvälinen makrotalousteoria ja viinitaloustiede). Kyseisistä aiheista ei täällä ole edes kirjaa tarjolla - opetuksesta puhumattakaan.       Ulkoluento! Voi kumpa oisin saanut ...